... vaikka tyttöhän tuo Elli on.
Elli alkoi siis yskiä eilen pitäen minut koko yön hereillä köhimisensä kanssa. Tai no, eihän se ihan yskää ollut. Enemmänkin sellaista "kakomista", ikäänkuin jokin olisi juuttunut kurkkuun tms. Kennelyskäähän tuo taitaa olla... :( Ainakin täällä Kouvolan seudulla on nyt tosi paljon tartuntoja, ja treeneistähän Ellikin on varmaan tartuntansa saanut. Yada ei ole treeneissä onneksi käynyt, eikä siksi oireile - vielä. Toki tartunnan on voinut saada melkein mistä vain, vaikka emme muita koiria lähikontaktissa ole muistini mukaan tavanneet. Paitsi viimeisimmissä tokotreeneissä KSSK:lla. Faktahan kuitenkin on, että kyllä se tauti Yadaankin iskee eikä sille minkään voi.
Harmittaa kyllä niin kovasti! Toisaalta, hyvä että osui nyt sitten edes juoksujen aikaan eikä esimerkiksi juuri niiden loppumisen jälkeen, jolloin tulisi superpitkä treenitauko. Mutta kuten juoksupostauksessa jo kirjoittelin, nyt olisi ollut niin paljon mätsäreitä lähiaikoina, joihin oltaisiin päästy treenamaan heti juoksujen loputtua. Kaikkein inhottavinta on, että Lappeenrannan näyttelyyn osallistumisen voin unohtaa samantien. Vaikka oireet ehtisivät poistua, en kyllä uskalla viedä Elliä viikkoon tai pariin muiden koirien lähettyville ettemme vain mitenkään tartuta muita koiria. 2 viikon karanteenihan taitaa olla ihan suosituksenakin. On muuten kyllä typerää, ettei näyttelyilmoittautumisen rahoja sääntöuudistuksen myötä saa takaisin edes eläinlääkärin todistusta vastaan. Höh!
Ei jotain pahaa ettei jotain hyvääkin. Tänään Elli ei ole yskinyt minun kuulleni, joten oikein OIKEIN hyvällä tuurilla kyse oli oikeasti vain jostakin muusta. Lämpöäkään Ellillä ei ole ollut. En kuitenkaan uskalla vielä iloita, sillä minun tuurillani kyseessä on juurikin Ystävämme Kennelyskä. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti