Mulla napsahti selkä torstaina, ja tänään oli ensimmäinen päivä kun lähdettin koirien kanssa yhdessä jonnekin. Äitini toimi auton kuljettajana, joten hurautimme Valkealaan mätsäreihin.
Luokat ja kehät olivat järjestelty hassusti, joten aavistelin heti, että Ellin ja Yadan kehät menevät ajallisesti päällekäin... Elli esiintyi oikein kivasti parikehässä ja sai punaisen nauhan. Pöydällä vähän kiemurteli, mutta tuomari oli ymmärtäväinen. Elli oli pentujen viimeisimpiä osallistujia, joten sinisten kehä alkoi heti seuraavan parin jälkeen. Pentujen sinisten kehän alkaessa oli Yadan vuoro pienissä koirissa - myös Yada oli luokkansa viimeisimpiä osallistujia. Yada esiintyi jälleen maassa erittäin hyvin, mutta pöydällä tärisi ja pelkäsi. Yadan lisäksi kehässä oli kaksi muuta koiraa parittoman osallistujamäärän vuoksi. Tuomari jakoi kaksi sinistä ja yhden punaisen nauhan, Yada sai sinisistä toisen. Kun sain nauhan käteeni, oli pentujen punaisten kehä jo alkanut ja he odottivat minua ja Elliä. Jaaaa kuten arvata saattaa, samaan aikaan starttasi pienten koirien sininen kehä, joten nyt oli heidän vuoronsa odotella minua. Tästä johtuen esitin Ellin melkoisessa kiireessä ja se varmasti aisti hermostuneisuuteni. Tuloksena kuitenkin hienosti pentujen PUN3! Vaihdoin koiran lennosta ja juoksin Yadan kehään. Yada ravasi todella näyttävästi, muttei silti yllättänyt sijoituksellaan, SIN5. Että meillä meneekin aina ihan vierestä...! :)
Kaikesta huolimatta pakkailin koirat autoon hyvillä mielin ja suuntasimme "aamupalalle" ABC:lle - hampparia! Söimme rauhassa ja odottelimme (verijälki) treenikavereitamme Johannaa ja dogo-Aatua sekä Anua ja corgi-Leeviä. Kun kaikki olivat koolla, ajoimme Puhjon metsikköön ja etsimme sopivan paikan. Johanna teki jäljet ja sitten aloitimme.
Ensimmäisenä vuorossa oli Elli. Elli aloitti lupaavasti, mutta Yadan autosta kantautuva haukunta ja ulina häiritsivät hieman aloittelevan hauvelin keskittymistä. Ellin jälki oli ihan tuore, joten voimakas sivutuuli vaikeutti vielä lisää tehtävää. Tarkan suunnistamisen jälkeen Elli kuitenkin löysi jäljen päähän ja sai palkaksi lelun. Lelu olikin Ellille oikein mieluinen saalis, eikä se olisi halunnut luopua siitä. Hyvä niin! :) Ellin jälkeen jäljelle pääsi Leevi, jonka jälkeen vuorossa oli Aatu. Aatu ja Johanna eksyivät reitiltään, mutta Aatu suunnisti sinnikkäästi ja löysi lopulta Yadan jäljen ja saaliin. Noh, saalis kuin saalis :D Yada tekikin nyt sitten alunperin Aatulle tarkoitetun jäljen. Olimme molemmat ihan hukassa, missä jälki menee ja missä se saalis oikein on. Yada ei kuitenkaan tuottanut pettymystä, kuten arvata saattaa, vaan etsi sinnikkäästi jälkeä ja lopulta löysi sen kadonneen saaliinkin. Hieno Japi!
Ensi kerralla kun teemme isommassa porukassa jälkeä, on ehdottomasti otettava vieläkin pidemmät välit jäljille. Nyt Yadan jäljen loppupää ja Aatun jäljen keskikohta olivat ajautuneet liian lähekkäin, jonka vuoksi Aatu ajautui Yadan jäljelle. Lisäksi sivutuuli varmasti kuljetteli hajuja ympäri metsikköä. Jälkien pitää antaa vanheta hieman pidempään. Nyt kun Ellikin tuntuu tajuavan verijäljen idean, en malta odottaa ensi kertaan... :) Äitinikin innostui verijäljestä, joten hän saa tehdä ensi treeneissä jäljen Ellin kanssa! Saas nähdä mitä siitäkin tulee ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti